Joten kun lakkailu on poissa listalta ajattelin esitellä meidän karvaiset perheen jäsenet.
Tästä tulee karvainen kuvapläjäys, joten jos joku ei kissoista pidä, niin suosittelen poistumaan sivulta.
Mutta jos näin ikä järjestyksessä mennään, niin ensimmäisenä:
Muru
Muru on tosiaan marraskuussa 2009 syntynyt kotikissa neiti. Avokin tädin navetasta oli löytynyt kaksi pantua, ja kun tiesivät että etsin kissaa niin varasivat tämän minulle.
Kävin viikkoa ennen hakua katsomassa pentuja, jolloin Muru sai nimekseen vilperi, ja tältä hän näytti. Nimi vaihtui kuin itsekseen, kun kutsuin kissaa aina muruseksi..
Ja vuoden vaihteessa oli pikkukissan ylpeä palvelija.
Muru ei ole koskaan ollut, arka ja kun me meille kotiuduttiin, niin neiti vaan istui kekskellä olkkari ja nuuskutteli ympäriinsä. Pianhan se keksi tuon (itsetehdyn) raapimapuun, jonka päältä voi katsoa tillittää niin että sai herkkuja.
Muru on hirveän ihmisläheinen ja aina kun vieraita tulee, tuo kissa kykenee tunkemaan itsensä syliin, vaikka väkisin.
Saankin usein sängyn täyteen unikavereita, joista muru valloittaa tyynyt.
Muru on meidän ahkerin valjastelija, ja joka kerta kun olen menossa ovesta, niin neiti juoksee huutaen perässä että hänen pitäs päästä kans. Meillä kuitenkin valjastellaan ihan ympärivuoden, talvisin Muru rakastaa loikkia lumikasoissa.
Vielä tällainen posetus kuva.
Hönö
Hönö kotiutui meille heinäkuussa 2010. Olin miettinyt että jos ottas Murulle kaverin, niin ei toinen jää kotiin yksin, kun olen koulussa tai töissä.
Tämäkin on avokin tuttujen navettakissan rakkaudenpoikanen.
Ja näin syntyi kestävä rakkaus. Tämä kissa juttelee enemmän kuin ennen tapaamani kissat, alkuun luulinkin että pikkutyttönen oli kipeä, mutta nyt jo oppinut tunnistamaan tuon kiljukaulan määynnän.
Tota kuvaa kattoessa en voi uskoa että se on joskus ollut noin pieni ja suloinen. Yhtä isokorvainen se edelleen kyllä on.
nam possunkorva!
Lucifer "Lusmu"
Lusmu kotiutui meille kuukaden myöhemmin kuin Hönö. Periaatteessa jopa vahingossa, käytiin katsomassa kaverille pentua ja tämä tyttönen kiipesi mun syliin nukkumaan, enkä vaan enään voinut päästää mun tuhinakoneesta irti.
Tämmöinen ihana musta otus sieltä tuli, avokin rakastu tyttöseen heti.
Me nukutaan Lusmun kanssa vieläkin sylikkäin. Joka yö Lusmu tulee syliin nukkumaan. Ja jos en ole ollut yötä kotona, niin neiti seuraa mua kunnes antaudun ja menen sänkyyn, että tyttönen saa nukkua.
Lusmu kotiutui meille niin helposti, oliskohan ollut toinen päivä kun tyttönen meillä oli ja meillä kaikki oli jo ihan sovussa kiipeilypuussa. Hönö ottikin Lusmun siipiensä alle suojaan muutenkin, ne ovat vieläkin kuin paita ja peppu.
Utelias unikaveri
Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä:
Demo "Viu"
Viu kotiutui meille tammikuussa 2012, löysin pennun nettituttavan kautta ja hän vei mun sydämen. Mä en vaan enään kyennyt ajattelemaan muutakuin tätä kissaa.
Tuon kuvan takia mun sydän suli, mitä enemmän kissasta kuulin sitä pahemmaksi mun pakkomielle kasvoi, ja niin mä huomasin soittavani Seinäjoen eläinsuojeluuhdistykseen ja varaavani mustan karvamötin. Ja niin aloin odottamaan kissan kotiutumis aikaa, joka oli yli kaksi kuukautta. Se on pitkä aika se.
Kotiutumis päivänä Viusta oli kasvanut upea pitkäkoipinen lapsi:
Viu on niin läheisyyden kipeä ja ihmisrakas kissa, tämä tyttönen kipittää mun perässä ja heittäytyy lattialle kurisemaan, että saisi rakkautta ja maharapsutuksia.
Viusta tuli viu monen mutkan kautta, aluksi pennut löytänyt nainen oli antanut ainoalle tytölle nimeksi vieno, sijaiskodissa viu sai nimekseen Musti ja oma operaationimi kissalle oli Möttönen. Kotiin tullessa neiti oli kunnon demoni, joten nimesin sen Demoniksi. Mutta kissa vinkuu enemmin kuin maukuu. Noh näin viusta tuli viu.
Venyvä katti
Vielä pari kuvaa ja sitten riittää!
Tässä nämä meidän rakkaat karva varpaat. Lukiko kukaan loppuun asti?
Petta